sukuInhoan ja rakastan. Tarvitsen ja teen omillani. Kaikkien näiden kaaottisten vuosien jälkeen, tuntuu ja näyttää siltä, että suku juuri on ollut se paras ja pahin. Verisukuun voi luottaa, sieltä tulee ne uskomattomat Pohjalaiset asenteet joilla lähdetään sekunnissa pitämään omien puolta. Ja sieltä tulee myös ne katkerimmat myrkyt ja pahimmat ( Read more... )

Häät lähenee, samoin alkaa olla ilmassa jonkinasteista paniikkia, että onko kaikki muistettu, mikä kusee ja meneehän sitten kaikki edes jotenkin kuten pitää. Tänään tehtiin koristeostoksia, sain vihdoin sellaisen kangastussin mitä tarvitsenkin (ostin aikaisemmin vääränlaisen 'kyl tää on ihan hyvä'-ajatuksella ja se sit oli ihan sieltä ja syvältä) ( Read more... )

En oo ikinä ennen mennyt työhaastatteluun ja ollut vielä haastattelijaa kätellessä täysin ulalla siitä, mistä tässä on nyt kyse. Eli miulla oli työhaastattelu jonka olin täydellisesti unohtanut ja jättänyt merkitsemättä mihinkään. Miten tätä voi edes tapahtua, kun mie oon melkein neuroottinen asioiden ylös kirjoittamisen kanssa ( Read more... )

Kaveri onnistui sitten säikyttämään vloppuna ihan kympillä, vanhaa ilmaisua käyttäen. (Olisiko se tullut tutuksi joskus yläasteella, oli kovin muodikasta) Tolla suunnalla on kuulemma useampi kirkko, yhteensä kolme ja kahta niistä puhutellaan 'vanhaksi kirkoksi' sekavuuteen asti. Lauantaista asti kalvanut mieltä, että onhan miulla nyt ihan oikea ( Read more... )